Solarigrafia – Neulanreikäkamera
Solarigrafian lopputulokset ovat vähintäänkin yllättäviä. Ja mikä hienointa, prosessissa voi mennä mikä vain pieleen! Kamera voi saada kosteutta sisäänsä niin paljon, että paperi menee pilalle. Linnut saattavat nokkia kameran rikki. Joku ilkeä ohikulkija tuhoaa kameran ihan vaan huvikseen. Skannaus epäonnistuu. Valokuvapaperi valottuu jostain syystä ennen skannausta. Mutta joskus kuva saattaa olla hyvä juuri sen takia, että se on osittain tuhoutunut.
Valokuvauksen historian mittakaavassa neulanreikäkamera on vanha tapa kuvata, mutta solarigrafia on hyvinkin tuore menetelmä. 1990-luvun lopulla puolalaiset opiskelijat tekivät kokeita auringon radan kuvaamisesta erittäin pitkillä valotusajoilla.
Olen tehnyt neulanreikäkameroita pääasiallisesti juomatölkkeihin ja Pringles purkkeihin. Tölkkiin kamera on helpompi valmistaa ja se kestää paremmin kosteutta. Pringles-purkki tai muut pahviin rakennetut kamerat ovat entisiä parin sateen jälkeen.
Miten kamera sitten rakennetaan? Se on helppoa ja onnistuu kotoa löytyvillä materiaaleilla. Tai no, valokuvapaperia ei ehkä ihan joka kodista löydy, mutta niitä saa aika edullisesti hyvin varustelluista kameraliikkeistä.
Kameran rakentaminen tölkkiin
Materiaalit kameran valmistukseen:
- Kaksi tölkkiä, joista toisen on oltava vähintään 0,44 l
- Mustavalkoista valokuvapaperia, 13 cm x 18 cm
- Ilmastointiteippiä
- Huonot sakset (ei upouusia Fiskarseja), puukko, mattoveitsi tms.
- Neula
- Remmejä, nippusiteitä tms., joilla kamera kiinnitetään kuvauspaikalle
- Skanneri (jos et omista sellaista, niin kirjastoista löytyy)
Vapaaehtoisia tarvikkeita:
- Mustaa spraymaalia
- Hiustenkuivaaja
- Pimiöpussi valokuvapaperille
1. Leikkaa 0,5 tai 0,44 litran tölkin yläosa pois mattoveitsellä, tölkinavaajalla tms. Tämä on itse kamera.

2. Leikkaa toinen tölkki kahtia. Tästä tulee kansi kameralle.
3. Tölkkien sisäosat voi maalata spraymaalilla mustaksi. Se vähentää mahdollista valon heijastumisia tölkin sisäseinästä valokuvapaperiin.
4. Tee neulalla suurempaan tölkkiin reikä noin puoleen väliin tai hieman sen yläpuolelle. Kuva muodostuu paperille ylösalaisin ja peilikuvana, joten jos haluaa enemmän taivasta kuvaan, kannattaa tehdä reikä hieman ylemmäs. Mitä ohuempi neula sitä tarkempi kuvasta tulee. Mutta mitä pienempi reikä, sitä pienemmälle alalle kuva muodostuu paperilla. Esim. 0,4 mm reiällä otettu kuva vinjetoituu, kun sisään tuleva valo ei täytä koko paperia, vaan osan siitä. Normaali nuppineula on hyvä lähtökohta.

5. Paperin tulee olla mustavalkoista muovipaperia. Kuitupaperit eivät toimi solarigrafiassa. Helmiäis- ja satiinipaperit tuottavat hieman lämpimämmän sävyisen kuvan kuin kiiltävä. Kiiltävä paperi saattaa aiheuttaa heijastumia kuvaan, koska valo heijastuu osuessaan paperin kiiltävään pintaan.

6. Sulje verhot ja sammuta valot. Tai mene vaikka vessaan! Valokuvapaperi pitää ottaa suojapussista pois vain pimeässä, sillä paperi alkaa valottumaan, kun se saa valoa. Homma ei ole kuitenkaan tuhoon tuomittu, mikäli paperi saa hetkellisesti valoa verhoilla pimennetyssä huoneessa. Tämä ei ole kuitenkaan niin tarkkaa touhua. Ja kyllä, nämä kaikki seuraavat pimeässä tehtävät vaiheet ovat vaikeita, koska pimeys…
Pimiöistä tuttua punaista valoa kannattaa käyttää apuna. Se säästää aikaa eikä paperin tölkin sisään laittamisessa tule sähläiltyä. Jos uskaltaa, niin otsalamppujen punaista valoa voi käyttää apuna, mutta sen aallonpituudesta ja vaikutuksesta paperiin en voi mennä takuuseen.
7. Laita valokuvapaperi tölkkiin ja aseta se niin, että tölkkiin tehty reikä jää valokuvapaperin aukkoon. Ja paperi niin päin, että valottuva puoli jää sisäpuolelle. Jos ei ole varma kumpi on valottuva puoli, niin paperin kulmasta voi testata peukalolla ja etusormella varovasti puristamalla – valottuva puoli on se, joka tarraa sormeen kiinni.

8. Laita toinen tölkki kameran kanneksi.
9. Teippaa reikä kiinni aukon sulkimeksi. Tämä kannattaa tehdä mustalla teipillä, ettei valoa pääse teipin läpi tölkkiin ennen valotuksen aloittamista. Aukon päälle voi laittaa vaikka pahvinpalasen tai muun ohuen valoa läpäisemättömän läpyskän ja teipata aukko kiinni sen jälkeen.

10. Teippaa tämän jälkeen vielä kaksi tölkkiä yhteen hyvin. Kamera on valmis!
11. Vie kamera kuvauspaikalle ja kiinnitä se remmeillä tai nippusiteillä puuhun, kaiteeseen, lyhtypylvääseen tai mihin vaan mikä pysyy pitkiä aikoja paikallaan. Jos alueella liikkuu paljon ihmisiä, on kamera hyvä asettaa korkealle käsien ulottumattomiin. Kannattaa myös miettiä, onko kameran kiinnittäminen juuri siihen kohtaan sallittua. Voi olla, että maanomistaja, kiinteistön omistaja, kaupunki tms. taho ei salli tölkkien kiinnittämistä.

12. Viimeinen ja tärkein asia on, että muistaa ottaa sulkimen pois reiän päältä!
13. Tämän jälkeen vain odotellaan. Mutta kuinka kauan? Kyllä se kamera kannattaa jättää ainakin pariksi kuukaudeksi kuvaamaan. Tai puoleksi vuodeksi. Tai vaikka vuodeksi. Kuvasta tulee mitä siitä tulee.
14. Kun haet kameran, muista teipata aukko kiinni ennen kuin irrotat sen!
Kuvan skannaus ja käsittely
Ei muuta kuin takaisin vessaan, pimiövalo päälle ja kamera auki. Kameran sisään saattaa muodostua kosteutta ja kuivattelenkin kameran sisuksia hiustenkuivaajalla paperin vielä siellä ollessa. Kun paperi on tarpeeksi kuiva, laitan sen pimiöpussiin ja muutaman kirjan alle suoristumaan. Paperi on helpompi saada skanneriin oikeaan kohtaan, kun se on suoristunut.
Valmistele skanneriohjelman asetukset ennen kuin laitat paperin skanneriin. Epson Scan 2 -ohjelman asetukset voivat olla seuraavat.
Mode: Photo
Document Source: Scanner glass
Document Type: Reflective
Image type: 48-bit colour
Resolution: 600 dpi tai 900 dpi. Mitä suurempi resoluutio, sitä kauemmin skannauksessa menee. Itse skannaan kuvan aina vähintään kaksi kertaa, ihan vain varuilta. Toinen suuremmalla resoluutiolla, esim. 1200 dpi.
Quality: High
Image Format: TIFF

Skannereissa on yleensä esiskannausominaisuus, minkä jälkeen skannausalasta voi rajata alueen, joka tullaan skannaamaan. Tätä varten on hyvä tehdä tavalliseen tulostuspaperiin hieman valokuvapaperia suurempi aukko, minkä sisään valokuvapaperi on helppo asettaa. Muuten on hankala rajata oikeaa kohtaa skannausohjelmasta eikä koko skannausalaa kannata skannata, sillä skannerin valo on silloin pidemmän aikaa päällä ja se tuhoaa valokuvapaperia. Esiskannauksen jälkeen on helppo rajata skannattava alue. Älä kuitenkaan aseta valokuvapaperia skanneriin esiskannausta tehdessäsi! Vaan vasta esiskannauksen ja rajauksen jälkeen.

Jos kameraa ei saa purettua kuin vasta skannerin ääressä esim. kirjastossa, jossa tilaa ei saa pimennettyä, kannattaa se tehdä mustan muovipussin tai repun sisällä ja siirtää paperin nopeasti skanneriin. Muista, että tällä tavalla otat vastuun siitä, jos skannerin lasille jää jälkiä ja tahroja mahdollisesti märän valokuvapaperin takia.
Skannaa kuva!
Skannattu kuva on negatiivi ja näyttää kutakuinkin tältä.

Kuva täytyy invertoida kuvankäsittelyohjelmassa (esim. Photoshop tai ilmainen GIMP). Invertoinnin jälkeen kuva näyttää tältä.

Kuva valottuu paperiin peilikuvana, joten sen voi kääntää (PS: Flip canvas horizontal). Tätä kuvaa en kääntänyt, koska se toimii sommitelmallisesti paremmin peilikuvana.
Kuvaa voi käsitellä juuri siihen suuntaan ja niin taiteellisesti kuin haluat. Lähtökohtaisesti kuvat ovat sinisen sävyisiä, mutta miksi jäädä siihen? Kuvista saa värejä ja kontrastia säätämällä täysin omanlaisiaan. Värisäätöjen jälkeen kuvasta sain tällaisen aikaan:
