Syanotypia

Syanotypia on vanha valokuvien jalovedostusmenetelmä. Menetelmässä kahdesta rautasuolasta valmistettu herkistysliuos levitetään paperille ja valotetaan UV-valolla. Ilman kameraa tehtävässä valokuvassa, eli fotogrammissa, herkistysliuoksella pohjustetulle paperille on mahdollista valottaa mm. kasveja, esineitä ja kuvia negatiiveista.

Syanotypian historiaa

Syanotypian kehitti vuonna 1842 englantilainen tieteilijä Sir John Herschel. Hän huomasi, että tietyt rautaa sisältävät kemikaalit reagoivat UV-valoon ja muodostivat sinistä väriä, joka tunnetaan nimellä Preussin sininen. Herschelin suvun ystävä Anna Atkins teki kirjan, jota pidetään maailman ensimmäisenä valokuvakirjana, Photographs of British Algae: Cyanotype Impressions (1843), jossa hän kuvasi leviä syanotypiamenetelmällä. Menetelmää käytettiin mm. karttojen ja piirustusten kopioimiseen 1800- ja 1900-luvun taitteessa. Englanninkielen sana ”blueprint” juontaa juurensa syanotypian sinisestä sävystä ja sanaa käytetään vieläkin laajalti puhuttaessa teknisistä piirroksista. Nykyään syanotypiaa käytetään taiteelliseen työskentelyyn ja siitä on tullut suosittu vaihtoehtoisen valokuvauksen ja vedostuksen menetelmä.